Boudoir-kuvaus voi olla hauskaa huvia tai liikuttaa syvältä – parhaimmillaan sekä että. Ihana asiakkaamme kertoi kokemuksestaan.
Kuvauspaikkana toimi Hotelli Haawe Rovaniemellä.

Suhteeni omaan kehooni on ollut mutkikas lähes koko elämäni ajan. Viime vuosina olen työstänyt kehosuhdettani erilaisilla tavoilla, ja tutustunut esimerkiksi kehoaktivismiin. Pikkuhiljaa sain ajatuksen siitä, pitäisikö minun käydä kuvauttamassa omaa kehoani. Pohdin, voisivatko kuvat näyttää minulle oman kehoni sellaisesta näkökulmasta, jota tuntuu mahdottomalta nähdä peiliin katsoessani. Samaan aikaan ajatus oman kehon kuvauksista tällaisenaan tuntui myös radikaalilta ja vapauttavalta: voin arvostaa kehoani niin paljon tällaisenaan, että käyn kuvattavana. Boudoir ei ollut minulle välttämätön edellytys kuvauksen tyylilajista; se olisi voinut olla minulle myös nimellä kehokuvaus tai muu koko kehoon viittaava kuvauksen muoto.

Ajatus kuvauksista muhi mielessäni pitkään ennen konkreettisia tekoja sen toteuttamiseksi. Olen seurannut @sonjasphoto tiliä Instagramissa useamman vuoden, ja ihaillut hänen tyyliään ottaa kuvia ihmisistä. Kuvat ovat olleet pysäyttävän upeita. Sonja on myös vahvasti viestinyt tilillään kuvaavansa monenlaisia kehoja ja ihmisiä. Tämä oli minulle kynnyskysymys kuvaajaa valitessani. Inklusiivisuus, feminismi ja moninaisuuden huomioiminen näkyvät niin julkaistuissa kuvissa kuin teksteissä ja sisällössä kautta linjan. En olisi voinut kuvitella meneväni kuvattavaksi henkilölle, jonka portfoliossa tai sosiaalisen median tilillä ei näkyisi aidosti monenlaisia kehoja ja ihmisiä.

Sonjan kanavat viestivät minulle, että hän haluaa kuvata minunlaisiani ihmisiä. 

Kuvausten suunnittelu osana prosessia

Siitä hetkestä, kun aloin aktiivisesti haaveilla juuri Sonjan kuvattavaksi pääsemisestä, kesti vielä pitkästi aikaa itse kuvauksiin. Välimatkaa omasta kodistani studiolle on yli 800 kilometriä. Mietin, miten saisin itseni Turkuun pandemian keskellä. 

Sitten kävi valtava onnenkantamoinen. Syksyllä 2021 Sonja ja Tinksu kertoivat tulevansa työmatkan yhteydessä maaliskuussa 2022 kotipaikkakunnalleni, ja tilaa aikataulussa olisi yksille kuvauksille. Tartuin tilaisuuteen, ja varasin kuvauksen. Pitkä odotusaika oli minulle hyvästä. Vaikka olin kuvauksia itselleni suunnitellut, oli mukana myös paljon pelkoa ja häpeää. Sain kerätä uskallustani, sekä myös reflektoida toiveitani kuvausten suhteen itseni kanssa. Tämän ohessa keräsin myös preferenssikansiota Sonjalle ja Tinksulle lähetettäväksi ennen kuvauksia. Etsin siis minua syystä tai toisesta miellyttäviä kuvia, jotka jaoin myös heille nähtäväksi. Ilman Sonjan vinkkejä potentiaalisista kuvaajien tileistä, olisi minun ollut hyvin haastavaa kerätä kansiota. Suurin osa aihetunnisteilla löytämistä kuvista olivat sellaisia, jotka eivät puhutelleet minua millään tasolla. En halunnut tulla kuvatuksi tavalla, joka on leimannut naiskehojen kuvattavana olemista kautta historian: male gaze (miehinen katse). Halusin tulla kuvatuksi minuna, en objektina, en kenenkään toisen katsetta varten, tai tietyn normiston muottiin sullottuna. Sonjan avulla löysin kuitenkin hyvän määrän kuvia, joiden avulla pystyin kertomaan kuvaajille mieltymyksistäni sanojen lisäksi myös kuvilla.

Noin viikkoa ennen kuvauksia tapasimme etänä pyynnöstäni, ja kävimme läpi kuvaukseen liittyviä asioita. Sain kertoa peloistani ja toiveistani. Minulle kerrottiin toimintaperiaatteista kuvausten aikana. On tärkeää, että esimerkiksi turvallisemman tilan periaatteet ovat tilanteen kaikille osapuolille selvät ennen kuvauksia. Minulle etukäteen tapaaminen loi lisää turvallisuuden tunnetta itse kuvaustilannetta varten. Kohtaaminen oli lämminhenkinen ja mukava. Sen myötä kuvauksen odottaminen muuttui enemmän jännittäväksi kihelmöinniksi, kuin kauhulla odotettavaksi koitokseksi.

Boudoir-kuvaustilanne

Kuvaustilanteesta tuli yksi elämäni merkittävimpiä ja parhaita kokemuksia. Kuvauksissa Sonja otti kuvia, ja Tinksu ohjasi minua. Kaikesta tekemisestä tuli minulle turvallinen ja hyvä olo. Alkujännitys helpotti yllättävän pian, kun kuvauksiin oltiin ryhdyttiin. Pidin siitä, että kuvissa olemiseen annettiin ohjeita ja vinkkejä, mutta sen sai kuitenkin tehdä sitten omalla tyylillään ja kehoaan kuunnellen. Koin voimakkaasti, että olen hyvä juuri tällaisena, eikä minusta yritetä kuvia varten tehdä jotakin, mitä en ole. Se on valtavan tärkeä viesti ihmiselle, jota yhteiskunta on yrittänyt koko elämän ajan laittaa tietynlaiseen muottiin. Usein kuvattavana ollessaan (ihan vaikka selfietä ottaessaan) on hyvin tietoinen tietyistä kehonosista – varsikin niistä, joista on epävarma, ja joita on jollakin tavalla kehotettu pienentämään tai piilottamaan. Oli suorastaan mullistavaa, ettei minun tarvinnut millään tavalla muokata, piilottaa tai pienentää itseäni kuvattavana ollessani. Siihen ei ohjattu esimerkiksi kehon asennoissa, vaatetuksessa tai pään kallistuskulmissa. Sen takia myös kameran edessä oleminen tuntui yllättävän luontevalta – sain olla minä. 

Kuvien näkeminen pelotti

Kuvausten jälkeen olin useamman päivän tunteikkaassa olotilassa. Olin niin tyytyväinen, että olin mennyt peloista ja jännityksestä huolimatta kuvauksiin. Kokemus ylitti moninkertaisesti kaikki odotukseni. Ajattelin etukäteen, että lopputulos eli kuvat olisivat se isoin juttu. Ymmärsin, että minulle henkilökohtaisesti se oli kuvauskokemus. Olin myös ajatellut ennen kuvauksia, että valmiiden kuvien näkeminen tulisi olemaan hirveää. Ei siksi, etten luottaisi kuvaajan ammattitaitoon. Syynä oli se, että näkisin kuvat kehosuhteeni problemaattisuuden silmin. Kerroinkin Sonjalle ja Tinksulle etukäteen, että pelkään kuvien näkemistä kovasti. Hienoa oli se, että heiltä sai apua myös kuvien katselun helpottamiseksi.

Vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani, olin ihan myyty.

Muutama päivä kuvausten jälkeen koitti valintagallerian näkemisen hetki. Laitoin soimaan taustalle saman soittolistan, jonka olin tehnyt kuvauksia varten. Toivoin löytäväni edes ne 20 kuvaa, jotta minimi valittavista kuvista täyttyisi. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani, olin ihan myyty. Edessäni oli hienoja valokuvia. Ensimmäistä kertaa pystyin katsomaan kuvia itsestäni niin, että arvottavat ja armottomat äänet jäivät kakkoseksi lempeille ja kannustaville äänille. Näin itsessäni samanaikaista sisäistä voimaa ja herkkyyttä, jotka ovat odottaneet tulla kuulluiksi ja nähdyiksi. Oli myös ihana nähdä, että myös toiveeni taiteellisemmista kuvista näkyi lopputuloksessa sopivalla tavalla. 

Positiivinen kuvauskokemus kannattelee

Uskon vahvasti, että kuvauskokemus kannatteli minua myös kuvien näkemisen aikana. Tuli tunne, että pitkään jatkunut työskentely oman kehosuhteen kanssa alkaa vihdoin tuottamaan tulosta. Kuvaus tuli minulle juuri oikeaan paikkaan tätä työskentelyä. Lopulta päädyin ottamaan koko gallerian, sillä jokaisella katselukerralla suosikeiksi nousivat eri kuvat. Toisaalta halusin myös itselleni ne kuvat, jotka eivät juuri nyt niin puhuttele. Voi olla, että vuoden, viiden vuoden tai 15 vuoden jälkeen juuri ne ovat niitä, jotka tuntuvat silloin tärkeiltä. Koen, että rahallinen panostus tähän on myös hyvinvointiteko kehoani ja itseäni kohtaan. (Onneksi osamaksuun on mahdollisuus, muuten olisi ollut vaikea paikka valita.)

Kuvattavana käyminen voi tuntua pinnalliselta teolta, mutta minulle se oli kaikkea muuta. Henkilökohtaisella tasolla tämä oli hyvin tärkeä ja syvällinen kokemus. Vielä muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että haluan kuvata kehoani, jota olen niin kovasti sättinyt. Nyt ajattelen, että se oli juuri oikea tapa työstää kehosuhdettani. 

Ihmisillä voi olla erilaisia syitä haluta kuvauksiin. Toivoisin, että kaltaiseni monenlaisten epävarmuuksien kanssa kamppailevat ihmiset löytäisivät keinoja nähdä itsensä muutenkin, kuin kapeiden kauneusnormien kyllästämällä tyytymättömyydellä ja itseinholla. Jos harkitset kuvauksiin menemistä, ja voisit ajatella sen olevan osana kehosuhteesi tutkiskelua, suosittelen lämpimästi Sonjaa ja Tinksua. Ammattitaitoista, lämmintä, turvallista ja arvokasta työtä tekevää kaksikkoa, jota kiitän tällaisen minuun syvästi jäljen jättäneen tapahtuman mahdollistamisesta. 

Kuvaukset olivat minulle yksi merkittävimpiä kokemuksia elämässäni. Minun ei tarvinnut pyrkiä mihinkään, mitä en ole. Sain olla minä.